09:15 startattiin Mississaugasta kohti Michigania. Keli oli harmaa, mutta ei satanut. Päätettiin ajaa Hamiltoniin asti valtatietä ja siirtyä sitten pienemmälle tielle. Muuttelin navigaattorissa vähän määrityksiä. Pilvet kaikkosivat ja aurinko alkoi paistamaan. Ihailtiin kukkivia kirsikkaviljelmiä ja omenatarhoja kunnes heräsin, että Niagaralle on enää 25km matkaa. Meidän Dodge on niin liukasliikkeinen, että pääsi vähän yllättämään. Vetäsin seuraavasta rampista alas ja muutin määränpään naviin. Puhuttiin, että lomallahan tässä ollaan, että mitäpä se haittaa vaikka vähän koukataan. Pian eteen tulikin tulppaanipellot.
Nyt näyttää siltä, että korona ei enää (toivottavasti) sotke matkustuskuvioita. Tätä reissua on siirretty jo kaksi vuotta. Taas mennään suomalaisseuduille, Michiganiin ja Minnesotaan. Tietenkin kuljetaan siellä missä ei ole mitään nähtävää... Matkakustannuksia ovat jakamassa tuttuun tapaan varttuneimmat siskot Hili ja Päpi. Lento lähtee 26.4. ja takas tullaan 19.5. Ota blogi seurantaan, niin pääset meidän kans reissuun! - Katja -
30 huhtikuuta 2024
AMERIKKAAN, AMERIKKAAN...
Juuri eilen oli puhetta, että Niagaralla on ensi viikonloppuna tulppaanifestivaalit. Toivoin, että mekin nähtäisiin tulppaaneja vaikka Michiganin puolella. - Toiveeni kuultiin.
Ajeltiin hiljalleen kylästä toiseen. Aurinko paistoi ja lämpömittari näytti parhaimmillaan +27 astetta. Ensiksi tien varsilla oli viini- ja hedelmätarhoja. Myöhemmin perunaviljelyksiä ja sitten jumalattoman suuria karjatiloja. Tuumattiin, että ei kai nuin isoja navettoja oo muualla ku Koposperällä.
St Thomasissa käytiin syömässä, ryypättiin kahvit ja päätettiin, että loppumatka rajalle Sarniaan ajetaan moottoritietä. Se ei ollutkaan huono ratkaisu. Tiellä ei ollutkaan valleja ja maisemia näki ihan hyvin. Raatobingoakin saatiin pelata kun tienvarret oli täynnä peuroja, pesukarhuja, murmeleita ja kalkkunoita. - Siis kuolleita sellaisia. Kaksi elävää töökiä nähtiin jossakin vähän ennen Sarniaa.
Blue Water Bridgestä hurautettiin yli ja rullattiin tulliin. Halusihan ne meidät tietenkin sisälle. Kyselivät niitä iänikuisia kysymyksiä, ottivat kuvat ja sormenjäljet. Maksettiin maksut ja saatiin lupa saapua Yhdysvaltoihin.
Ajettiin suoraan Frankenmuthiin joulukauppaan, mutta se olikin jo menossa kiinni. Kurvattiin ympäri ja ajettiin Birch Runiin Fashion Outletiin. Sieltä Skechersin outletista löydettiinkin Päpin kans uudet kengät. Tai no minä ostin kengät ja Päpi sandaalit. Muihin liikkeisiin ei kurkisteltukaan.
Dodgen bensatankki sanoi empty ja ajoin tankille. Lykkäsin kortin sisään, naputtelin pin-koodin, valitsin bensan ja aloin tankkaamaan. No, eihän sieltä mitään tullut. Aikani painelin nappeja, aika voimakkaastikin, kun lopulta naisääni kuulutti, että täytyy tulla sisälle maksamaan. Marssin sisälle ja tarjosin korttia, niin se oli lukittu! - Kiva! Kaivoin setelin taskusta ja se olikin Kanadan 50 dollaria, eikä se tietenkään kelvannut. Nainen oli aika kyllästyneen oloinen minuun... Sanoin sille heippa ja ajoin kadun toiselle puolelle seuraavalle asemalle. No, ei se homma toiminut sielläkään. Ei minun kortilla, eikä Päpin kortilla. Kaivoin autosta oikean maan valuuttaa ja marssittiin taas sisälle. Siellä oli palvelualttiimpi myyjäneito, sekä oikein auttavainen miesasiakas. Iskin 50 taalaa tiskiin ja menin tankkaamaan. Sillä rahalla sai ihan pientä vaille tankin täyteen.
Seuraavaksi tankattiin juomapuoli kuntoon ja siirryttiin Meijerille. Meijer on paikallinen Halpahalli. Siellä shoppailtiin kunnes nälkä kouri mahaa. Maksoin ostokset kortilla ja se toimi moitteettomasti. Kuitenkin matkalla ravintolaan päätettiin poiketa hotellille ja kirjautua sisään. Minun kortti ei ensiksi toiminut, mutta toisella yrityksellä ei temppuillut yhtään. Juuri kun oltiin poistumassa, aulassa istunut nainen alkoi kysellä mihin saakka sauna on käytettävissä. Pyörähdin ympäri ja kysyin, että "Onko täällä sauna?!" Nainen sanoi, että me oltiin täällä ennen, me mennään ekaksi! Kerroin, että olemmekin menossa syömään nyt ensimmäiseksi. Silloin nainen pomppasi ylös ja sanoi: "Suomalaisia! Kaikki suomalaisia! Tervetuloa tänne käymään!" Meitä alkoi naurattamaan ja hän sanoi, että ei sen enempää osaa suomea.
Tutussa ja turvallisessa Applebee´s ravintolassa syötiin niin, että napa natisi. Hilikin ahnehti puolitoista annosta. Ravintolasta lähtiessä vielä yllytti minua ajamaan sen huoltoaseman pihan kautta jossa oli se tympeä myyjä. Sanoi, että näkeepähän, että saatiin bensaa naapurista!
Huomenna tehdään uusi yritys joulukauppaan ja lähdetään sitten nousemaan Michiganin niemimaata ylöspäin. Illalla pitäisi osua Traverse Cityyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa upeat tulppaanipellot. 🌷
VastaaPoistaHei naiset, ette kait ole Hollannissa, kun on noin komeat tulppaanipellot ja tuulimyllykin? Hienoa, kun vieterit venyy niin hautalaatan etsinnässä kuin tankkauksessakin. Sisua, sydäntä ja saunaa Kaikille Suomalaisille. Hauska ilmaisu, jos ei henkilö muuta suomeksi osannut. Onnea uuteen shoppailuyritykseen. Kiva seurata teidän kulkua ja tapahtumia.
VastaaPoistaIhania tulppaaneja, mutta tympeä bensa myyjä. No tasapaino säilyy👍🧑🎄
VastaaPoistaHyi kauhia ku alkais hikoiluttaa, jos mun kortti ei toimis ulkomailla ja tankkikin olis empty 🫣
VastaaPoista