LAITETAANPAS PAKETTIIN

Pikkusen venähti postauksen tekeminen etukäteen suunnitellusta, mutta tässäpä ois nyt yhteenveto.

LENNOT: 2271,90€ (757,30€/hlö)

VUOKRA-AUTO: 879,29€ (293,10€/hlö)

eTA:t ja ESTA:t: 74,24€ (24,75€/hlö)

KV-AJOKORTTI: 44,00€ (14,67€/hlö)

HOTELLIT: 1809,27€ (603,09€/hlö), eli 40,21€/yö/hlö

POLTTOAINEET: 473,00€ (157,67€/hlö), eli 0,09€/km

LAUTTAMAKSU: 61,13€ (20,38€/hlö)

JULKISET KULKUNEUVOT: 12,86€ (4,29€/hlö)

PARKKIMAKSUT: 6,15€ (2,05€/hlö)

LIPUT: 203,78€ (67,93€/hlö)

YHTEENSÄ: 6592,92€ (2197,64€/hlö)

Lisäksi jokaiselle käyttö- ja ruokarahaa 500USD ja 350CAD (yht: 758,95€/hlö)

Polttoaineet maksettiin käyttörahoista, kuten myös lauttamaksu, joten lopulliseksi matkan hinnaksi muodostui 2778,54€/hlö. Visaakin tietysti vingutettiin jonkin verran, mutta niistä summista minulla ei ole tarkempaa tietoa. Itse maksoin visalla isompia hankintoja kuten esimerkiksi uudet kengät ja aurinkolasit. Molemmat sellaisia, mitkä olisi pitänyt ostaa kuitenkin kotimaassakin. Olen aina sanonut, että tällaisen reissun tekee hintaan tonni per viikko ja mitä kauemmin matka kestää, suhteessa kustannukset laskee. Nyt reissattiin 24 päivää, joten päivähinnaksi muodostui 115,77€. Ei minusta mikään älytön hinta kun ajattelee mitä sillä rahalla näkee ja kokee.

Lennot hujautettiin taas Icelandairilla, Vaikka hintaan ei kuulu ruokia, niin siltikin se on minusta hyvä vaihtoehto. Kolmisen tuntia Islantiin, sitten tunnin vaihto, niin jalat vertyy tepsutellessa kentällä ja sitten rapiat viis tuntia Torontoon. Yleensä kun syö lähtiessä, niin Islantiin saakka pärjää tarjotuilla virvokkeilla ja kahvilla jotka kuuluu hintaan. Pidemmällä lentopätkällä on sitten tilattu kinkkusämpylä kahvin kaveriksi. 

Autovuokraamona meillä oli tällä kertaa AVIS. Ei mitään moitittavaa. Sain sen auton minkä olin vuokrannutkin, eikä tyrkytetty mitään muuta. Mehän tietenkin tarkastettiin auto hyvin ja merkattiin pienimmätkin naarmua muistuttavat jäljet papereihin. Vuokraamon setää nauratti, että ei nyt olla Euroopassa. Ei täällä oo niin nuukaa... Aiemmin on vuokrattu aina SUV ja nyt kokeilin ensimmäisen kerran full size-henkilöautoa. Olihan sillä mukava päästellä, mutta kyllä maasturista näkee paremmin. Ja ennen kaikkea takapenkkiläiset näkee paremmin maasturin isoista ikkunoista. Hintaero oli nyt vain yli 400€, niin päädyin henkilöautoon. Laukut; kolme isoa ja kaksi pientä sopi peräkonttiin. Päpi piti kassiaan takapenkillä. 

Kilometrejä meille kertyi 5217. Sama matka, jos ois lähtenyt Haapajärveltä, koukannut Haaparannan kautta ja ajellut Espanjan eteläkärkeen. Olihan meillä tietenkin vapaapäiviäkin. Ainolla ja Brucella oltiin mennen tullen kaks yötä, Ritvalla kaks yötä ja kolmessa eri kaupungissa yövyttiin kaks yötä samassa hotellissa. Näinä "vapaapäivinä" ei paljon autolla ajeltu.

Polttoaine (Regular 87) oli meidän silmin katsottuna edullista. Alle euron se maksoi litra, tankkasipa missä hyvänsä. Halvimmillaan näin 2,99$/gal, eli noin 0,79€ litra.

Liikennekulttuuri molemmissa maissa on edelleenkin minun mieleen. Se on vaan kumma, mutta ei pelota ajaa missään. Joskus on kyllä pelottanut! Muista ikäni sen lähestymisen Chicagoon vuonna 2014. Mietin jo, että palkkaan lennosta jonkun ihmisen ajamaan meidän auton sinne. Vaan siitäkin selvisin. Nyt highwaylta toiselle vaihtaminen sujuu ihan huomaamatta vaikka kaistoja on usein kuusikin vierekkäin. Liikenne on vain niin sujuvaa, hyvät opasteet ja turvana oma navigaattori. Ainoastaan illan hämärtyessä halusin pois tieltä. Peuroja ja muita eläimiä on niin paljon, että piti tarkkailla pientareita silmä kovana. (Heh, selitäppäs tuokin ulkomaalaiselle, että sulla on silmä kovana...)

Hotelleiden taso oli selvästi laskenut ja hinta noussut. Covid19 on jättänyt jälkensä. Lähes jokaisessa hotellissa huomasi, että vuosihuoltoja ja kunnostuksia oli jätetty tekemättä. Moni hotelli kaipasi pientä kasvojen pesua. Kulumista ja nuhrautumista oli vähän siellä ja täällä. Aamupalat oli myös heikentyneet. Ei siellä nyt paljon pekonilla mässäilty. Olen pitänyt hintakattona 120€/yö. Nyt näytti, että sillä hinnalla ei löydy tasokasta hotellia. Oli tietenkin edullisempiakin saatavilla, mutta sitten aina arvosteluissa tuli esille puutteita hotellin puhtaudessa. Thunder Bayssa jouduttiin pulittamaan 180€ yöltä ja se oli kyllä liikaa. Hotelli ei ollut sen kummoisempi kuin muutkaan. Ei sijaintinsa, eikä palveluidensa puolesta. Pystyttiin kuitenkin ottamaan muutamia budjetin ylittäviä huoneita kun Ritva majoitti meidät "kohtuu edullisesti". Sängyissä ja huoneiden puhtaudessa ei onneksi ollut moittimista yhdessäkään yöpaikassa.

Moni on kysynyt, että mikä oli parasta reissussa. Monelle olen vastannut, että Wisconsin. Maisemat oli kauniit ja vehreät. Siellä olisin saattanut ajella pari päivää pidempäänkin. Toisaalta myös Mississippijokivarsi oli kaunista, mutta en välttämättä haluais tepsutella siellä. Puistatti ajatellakin millaisia käärmeitä siellä vönkii. Michiganin rauhalliset maalaismaisemat on jo entuudestaan tuttuja ja sielläkin viihdyn. Oikeastaan vain Minnesotan pohjoisosa oli mitäänsanomaton. Ei tarvi mennä uudestaan. 

Suomalaisuus ei näkynyt nyt enää oikeastaan millään tavalla. Ottaen huomioon, että kierrettiin molempien valtioiden suomalaisimmissa osavaltioissa. Tokihan paikannimissä ja teiden nimissä vilahteli tuttuja nimiä, mutta suomenlippuja ei pahemmin näkynyt. Ero oli huomattava kymmenen vuoden takaiseen reissuun verrattaessa. Silloin vielä tavattiin useita suomea puhuvia ihmisiä, mutta nyt ne alkavat olla vain nimiä kivissä.

Haikeinta oli käydä Thunder Bayssa ja nähdä tyhjä kenttä siinä missä vielä viimeksi seisoi komea kanadansuomalaisten kulttuurikeskus, tuttavallisemmin Hoito. Kun vielä vastapäinen Deli ja Soppikin loisti poissaolollaan, niin oudolta tuntui. Ilman Toinin tapaamista ei varmasti olisi kuultu suomensanaa koko kaupungissa.

Joka reissullahan me aina bongaillaan eläimiä, että jos jotain uutta nähtäisiin. Tällä kerralla uusi tuttavuus oli amerikanpelikaani. Sen lisäksi tälläkin kerralla nähtiin yksi mustakarhu ja muutama hirvi. Raatoina tien varrella sitten elukkaa vaikka minkälaista, mutta ei jääty tarkempia lajimäärityksiä tekemään.

Oli todella mukava viettää aikaa Ritvan ja Kallen luona. Ikinä ei oltu nähty, mutta tuttuja oltiin. Tietenkin myös Lailaa ja Davea oli kiva nähdä. Ainoa ja Brucea me puhuteltiin enimmäkseen altaasta. Ei nyt sentään, mutta otettiin me kyllä kaikki ilo irti siitä altaasta kun Bruce oli sen meille avannut. 

Yksi tärkein reissun mahdollistaja oli Kianan hoitaja Sari. Eikä se päässyt meiltä unohtumaan koko matkan aikana. Joka kerta kun noustiin autosta, kävelin kauppaan ja siellä maustehyllylle. Sari toivoi tuliaiseksi Meksikolaista oreganoa, eikä sitä tuntunut olevan koko valtiossa - tai kahdessakaan! Onneksi sillä oli muutama muukin toive ja ne sain suunnilleen toteutettua. Kiana sai hyvää hoitoa ja minutkin pidettiin suunnilleen ajan tasalla tapahtumista. Laskin matkalla Haapajärvelle, että olin saanut reissun aikana 144 kuvaa ja videota Kianasta. Oli kyllä mukava, kun ei tarvinnut huolehtia yhtään. Oli opettanut sen vielä syömään porkkanoita, tomaattia, kurkkua ja pinaattilättyjä. Onneks sen chilit ei ollut vielä kasvaneet, muuten Kiana söis varmaan niitäkin... Alaskastakin tuli muutama kuva ja video. Henna kävi leikkaamassa kynnet ja muutkin sukulaiset hoitamassa.

Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että tuo seutu on vähäksi aikaa nähty. Ellei nyt sitten ihan jotain asiaa tule sinnepäin. Seuraavaksi kiinnostaisi käydä Yellowstonessa, Montanassa ja sielläpäin. Kalliovuoret on vaan se juttu, että niiden takia voin lentää milloin vain. Lisäksi olen melko varma, että tämä oli nyt viimeinen matkablogi. Blogin kirjoittaminen työllistää kuitenkin sen verran, että ei oikein maksa vaivaa. Blogger toimi nyt vielä todella huonosti, eikä monella kommentointi onnistunut ollenkaan useista yrityksistä huolimatta. Teen matkasta aina myös kuvakirjan ja lisään siihen koko blogin. Kirja vaikuttaa tosi typerältä yksinpuhelulta ilman kommentointia.

Kiitos kuitenkin niille 498 lukijalle jotka blogiin eksyivät. Toivottavasti saitte reissusta jotain irti vaikka nyt ei tapahtunutkaan mitään erityisen hauskaa. Kysykää rohkeasti jos jokin asia jäi mietityttämään. Ja lähtekää matkalle! Vaikka "Katjan toiviomatkat" päättääkin toimintansa, lentoja Pohjois-Amerikkaan lähtee useita joka päivä.