MOLSKIS JA LOISKIS

Suunnitelmat muuttuivat. Puolilta päivin hypättiin Dodgeen ja singautettiin Lailalle ja Davelle Port Creditiin. Aino ja Bruce ei lähtenyt mukaan, niin odotettavissa oli hiljainen vierailu. En tarkoita sitä, että Aino jäi kotiin, vaan sitä, että Laila puhuu yhtä paljon suomea kuin minä englantia. Kuitenkin ennakkoarviosta poiketen puhetta riitti ja monet kuulumiset saatiin vaihdettua. Ja tulihan ne Aino ja Brucekin sinne. Ilmeisesti vetivät vainua Daven grillistä.

Vierailun jälkeen me hurautettiin Walmartiin shoppailemaan. Varttuneimpien sisarten suurin murhe on nimittäin ollut kihartimen puuttuminen. No, se on sitä vieläkin. Ei löytynyt sopivaa käherrintä siitä kaupasta. Monta muuta listalla ollutta tuotetta sen sijaan löydettiin. 

Sen verran kuitenkin kurvailtiin, että huomasin meidän Chargerin kaipaavan jo pesua. Ja totta puhuen, vedellä läträäminen se oli meilläkin mielessä. Aurinko paistoi altaalle ja vesi kimalteli kutsuvasti.

Ja tietäähän sen ku lapset pääsee pitkän talven jälkeen uimaan, niin ilo oli irti. Vesi räiskyi ja ääntä riitti. Mahtoi siinä naapurit taas kuunnella ja ihmetellä. Yhteiskuvaakin yritin ottaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Jos toisella näkyi kuvassa pää, niin toisella sitten pyrstö.

Ja taas se on todistettu, että Hilkka osaa uida "lötkö-pötköllä" vain takaperin. Ei oo taidot yhdeksässä vuodessa ruostuneet, joskaan eivät myöskään kehittyneet.

Illalla vielä syötiin Chili con carnea ja salaattia. Nyt kun kirjoitan viimeisiä rivejä, sahaaminen seinän takana jo alkoi. Eivät siis jaksaneet odottaa uutta blogipostausta. Eipä siinä, itsellänikin silmä luppasee. Aamulla suunnataan Torontoon ja lisämausteensa reissuun tuo Mississauga Marathon jonka vuoksi useita katuja suljetaan. Katotaan miten akkojen käy...