MONENLAISTA ONNEA

Voi pojat! Onhan meillä ollut tapahtumarikas sunnuntai. Nyt pitää tosissaan skarpata, että jaksaa kirjottaa. Aamulla kello soi kahdeksalta ja sitten lähdetään tien päälle. Vaan palataanpas tähän aamuun...

Meillä oli tällä reissulla yksi tehtävä. Hilkan miehen papan isä, Hiski on lähtenyt 1900-luvun alussa Kanadaan ja jäänyt sille tielleen. Tiedettiin hänen kuolleen Torontossa 1960, mutta paljon muuta ei sitten tiedettykään. Viime vuonna aloitin Hiskin etsinnän netissä. Etsin itse, sekä kyselin viisaammiltani apua. Miehestä ei vain tuntunut löytyvän mitään. Kyllähän se hieman hankaloittaa hommaa kun mies on muistanut hieman väärin mm. nimensä, syntymävuotensa ja aviosäätynsä. Lopulta kuitenkin saatiin langan päästä kiinni ja asioita alkoi selvitä. Viimeisimpänä tietona pari viikkoa sitten ansioituneet etsijät selvittivät hautapaikan sijainnin. Jäljet päättyivät Yorkin hautausmaalle Torontoon. 

Lähdettiin heti kahdeksan jälkeen liikenteeseen, että ehditään Mississaugasta pois ennen kuin sulkevat katuja maratonin vuoksi. No, ei ehditty. Jonkin verran jouduttiin volttaamaan Port Creditissä, mutta lopulta murtauduttiin ulos. Kuviteltiin, että sunnuntaina ei olisi paljon liikennettä, mutta taas erehdyttiin.

Sujuvasti kuitenkin luovittiin liikenteen seassa ja osuttiin hyvin kohteeseen. Olin ottanut haudan sijainnista kuvakaappauksen ja vertaamalla sitä navigaattorin karttakuvaan löydettiin heti oikealle alueelle. Kyseessä oli alue 9 ja hautapaikka 1000. Hili ja Päpi singautti heti puolijuoksua lukemaan nimiä hautakivistä. Itse tutkiskelin vielä karttaa ja päädyin tutkimaan aluetta missä oli maassa olevia muistolaattoja. Huomasin, että maassa oli siellä täällä pieniä betonilaattoja joissa oli numeroita. Erään muistolaatan kohdalla oli 1019. Hiskin muistolaattaa en vain löytänyt. Sitten näin erään laatan alakulmassa hyvin pienellä numeron ja kun tarkemmin katsoin, niitä alkoi löytyä muistakin. Kun H&P tuli takaisin, osasin jo sanoa, että hauta on jossakin tässä ihan muutaman metrin säteellä. Rapsuteltiin nurmea laattojen päältä ja löydettiin numero 1001. Sen kummallakaan puolella ei ollut muistolaattaa. Lopulta nurmen alta paljastui laatta numero 999 ja siten varmistui hautapaikan 1000 sijainti.

Oltiin edellisenä päivänä ostettu Dollaramasta silkkikukka ja jo aiemmin Suomesta suomenlippu, jotka aiottiin jättää haudalle. Sisar H vain sattui jättämään lipun matkalaukkuunsa, niin meillä oli vain kukka mukana. Sanoin Hilille, että iske se kukka tähän! Tässä sen haudan täytyy olla.

Sen verran asia kuitenkin vaivasi, että laitoin mummut kaivamaan. Ite valvoin työtä, että eivät liian syvälle kaiva. Vaikka olin viimeisen vuoden Hiskiä katellut, niin en minä sitä ihan konkreettisesti halunnut löytää. 

Viiden sentin syvyydestä se numerolaatta löytyi ja voitiin todeta tehtävä suoritetuksi.

Ja kuten kuvasta näkyy, kukat iskettiin juuri oikealle kohdalle näkemättä laattaa. - Hyvä me!

Ajeltiin takaisin Mississaugaan syömään Brucen maukkaita hodareita. Sen jälkeen kierittiin mahat pömpöllään altaaseen. Ulkona oli +22C lämmintä, mutta täysin pilvistä. Päpi luovutti ensimmäisen tunnin jälkeen ja meni suihkuun. Liekkö väsyttänyt itsensä uidessaan takaperin?! Se nimittäin keksi jonkinlaisen potkutavan jolla pystyi uimaan takaperin. Ei se silti ihan selitä sitä Hilkan uimista. A&B polski meidän kanssa ainakin 1,5 tuntia ja Grönin Eikka (kukas muu) lauloi altaan reunalla koko uimasession ajan. Ite nousin altaasta viimeisenä kun kaksi tuntia tuli täyteen.

Laila, Dave ja Jack tulivat illalliselle ja syötiin kiinalaista. Hyvät oli pöperöt, yllätti positiivisesti. Samalla juhlistettiin Lailan viikolla ollutta syntymäpäivää. Jälkiruuaksi oli iso jäätelökakku - tietenkin kynttilöineen kaikkineen. Ilta oli hauska. Monet naurut saatiin kun rikottiin omat onnenkeksimme. Päpille ennustus lupasi kesällä rutkasti rahaa, Hilille jotain pientä sutinaa ja minulle... noh, ei se nyt varsinaisesti mikään ennustus ollut, paremminkin toteamus.

Nautit unelmiesi ja suunnitelmien jakamisesta muiden kanssa.