SUKAT ON SILLÄ MAKKARALLA JA LENTÄÄ SE PÄIVÄNKAKKARALLA...

Tuo "ihana" lastenlaulu on soinut korvamatona eilisestä asti. Toivottavasti tarttuu teillekin. Nyt me on vähän nukuttu ja nassuteltu aamupuurot. Ollaan siis Ainolla ja Brucella Mississaugassa. 

Eilen lähdettiin puoliltapäivin kentälle. Päpi kurvaili terminaalin eteen ja tehtiin siinä Jarin kanssa läpsystä vaihto. Jari tuli junalla kentälle ja otti meidän auton hallintaan. - Kiitos taas kerran! Kaikki sujui nopeasti, oltiin lähtöportilla hyvissä ajoin ja tallustettiin koneeseen. Lento Keflavikiin Islantiin kesti kolme tuntia. Hilikään ei kerennyt päätään nostaa sudokusta kun oltiin jo perillä. Juuri ennen laskeutumista nähtiin kuitenkin Islannin viimeisimmän tulivuorenpurkauksen jäljet. Laava oli levennyt laajalle ja siellä se vielä tupsutteli savua.

Keflavikin kentällä kiemurreltiin kohti passintarkastusta ja kaikki sujui hyvin siihen saakka kun yritettiin koneeseen. Niillä oli siellä nyt joku outo tarkastus ennen koneeseen nousua. Henkilökunta tarkasti jonossa olevien ihmisten passit todella tarkkaan. Vertasivat kuvia, katsoivat passin sivuja valoa vasten ja nykkivät sivuja. Meiltä kyseltiin matkan tarkoitus, määränpää, majoituksen osoitteet jne. Halusivat jopa nähdä eTA:n paperisena. Onneksi minulla on KAIKKI paperit tulostettuina kansiossa. Lopulta liimasivat pienen tarran passin kanteen ja toivottivat hyvää matkaa.

Tällä matkalla koettiin sellainenkin ihme, että minunkin jalkoihin kiskottiin Mäntsälässä lentosukat! Niinhän siinä kävi, että kun yritettiin nousun jälkeen nukkua, alkoi sukkanauha kiristää päätä. Vasen sukka oli alkanut rullautua alas ja painautui pohkeeseen. Siinä kun sitten paiskoin jalkojani, karisi vähäisimmätkin unenrippeet. Ketteränä tyttönä vääntelin koipeni penkille ja Päpi sai kiskottua sukan jalasta.

Torontoon laskeuduttiin puoli seitsemän paikallista aikaa. Siellä passintarkastus oli helppo, mutta laukkuja saatiin odottaa aika pitkään. Jokaisen laukku kuitenkin tuli ja suunnattiin vuokraamoon. AVIS autovuokraamo oli parkkihallissa kaikkein kauimmaisena. Homma kuitenkin sujui sielläkin helposti ja kerrankin saatiin mitä tilattiin. Nyt meillä on sitten Dodge alla. Kuvan autosta laitan sitten kun ehdin sen ottaa. Illalla ajettiin vain suoraan Mississaugaan, oli jo aika pimeää ja mahoton näläkä! Bruce kävi kipaisemassa meille Harvey's:lta hampurilaisateriat ja sen jälkeen oltiin valmiit sänkyyn.

Ensimmäisen kerran heräsin varmasti vajaan tunnin kuluttua kun molemmat pohkeet kramppasi! Siitä kun tokenin, uni taas maistui. Seinän takaa kuului tasainen jyrinä kun sisarukset tuulettivat palkeitaan. Neljältä heräsin kun lakana oli kiertynyt kaulan ympärille ja toinen käsi puutunut olkapäästä asti. Kierurtelin itseni vapaaksi ja aloin oottelemaan aamua...

Tänään täällä on sateinen päivä. Eipä haittaa, ei ollutkaan isompia suunnitelmia. Laila tulee meitä moikkaamaan, jossain vaiheessa käydään Walmartissa tekemässä muutama hankinta ja sitten höyryävä uima-allas odottaa polskijaansa. Illasta on luvattu kaunis ja lämmin.

Jaahas! Haukkuhälytys Mäntsälästä! Tutkan mukaan se kuitenkin tulee aitojen sisäpuolelta. Sari pitää Kianalla tutkapannan kaulassa, että jos se pääsee jostakin karkaamaan, niin on edes teoreettinen mahdollisuus löytää se. Hyvin siellä näyttää menevän, mutta kolme viikkoa on pitkä aika. Alaskahan on Äitinbaarissa huolehtimassa vanhuksista ja hoitaakin homman hyvin.

Mississauga vaikenee, mutta vain hetkeksi.