AURINKOA JA HISTORIAA

Nyt on aurinko hellinyt! Ja kun on ne uudet aurinkolasit, niin huomenna näytän taas ihan pesukarhulta. Naama ja nahka on saanut väriä. Aamupäivällä jo siirryttiin ulos bongailemaan lintuja. Nähtiin useita pelikaaneja ja kolme ilmapalloa. Pienempiä lintuja nähtiin puutarhassa useita lajeja.

Välillä piti käydä sisällä hoitamassa kissa-poikia Onnia ja Ottoa.

Ritvan ja Kallen vanhempi tytär kävi meitä moikkaamassa ja iltapäivällä paikallisopas Ritva vei meidät kävelykierrokselle. Käveltiin jokivarteen ja siitä Grignon Mansioniin. Ritva kertoi meille paikan historiasta. Teille en siitä tässä kerro, kun kuitenkin tulisi niin paljon virheitä. Laitan vain kuvia matkanvarrelta.

Jokivarren laiturilta nähtiin myös reissun ensimmäinen kilpikonna. Zoomailin kameralla ja sain kuvan. Kuvailin Ritvalle, että sillä on musta pää missä on ohuita vihreitä raitoja ja keltainen mahanalus. Ritva epäili sen olevan Kiannan keltamahoja.

Kierroksen varrella nähtiin useita peuroja ja paljon uusia kasveja. Kävelykierros huipentui tietenkin hautausmaalle. "Tuttuja" ei alettu etsimään. Ihasteltiin vain (muovi)kukkien paljoutta ja tsekattiin muutama historiallisesti merkittävä hauta.

Ja ettei jäisi väärää kuvaa, niin joka välissä on tietenkin syöty ja juotu. Mummutkin on tutustunut uusiin juomiin. Ovat lipittäneet jo pullotolkulla Ginger Beeriä. Ritva teki vielä Roots beeriin meille vilvoittavat jäätelöjuomat. Hilikin on saanut kaiken maailman gluteenittomat herkut. Ihan vähän harmittaa aamulla jatkaa matkaa, vaan pakko kai se on.

Äsken kun lähdin yläkertaan kirjoittamaan, ensimmäiset kanit ilmestyivät pihalle. Opossumia tai pesukarhua ei vielä ole nähty. Eikai ne uskalla tulla koko tontille kun yöt kuorsata jyristetään niin, että talo tärisee. Kuorsaaminen katkeaa vaan silloin kun juna ajaa ohi ja vuorostaan tärisyttää taloa.

Aamulla suunnataan etelään. Ei oikein itsekään tiedetä mitä päivältä odotetaan, mutta eiköhän tuo iltaan mennessä selviä... näkkyypähän.