PELIPÄIVÄ

Heräsin aamulla ukkosen rytkeeseen, kello näytti 06:50. Odoteltiin rauhassa auringon esiin tuloa ja lähdettiin liikkeelle. Näpyttelin navigaattoriin sellaiset ohjeet, että ei pökästä suoraan Mississipistä yli vaan ajetaan vielä hetki Wisconsinin puolella. Päätin, että tähdätään Winonasta yli. Reittivalinta taisi olla väärä, mutta tulipahan tehtyä. Jokivarressa maasto oli mäkistä ja me ajeltiin pelloilla. Juuri ennen Mississippin ylitystä ajettiin jokivarteen purasemaan vähän kuivia eväitä. Siellä nähtiin pienen pieniä ja vähän isompia kilppareita.

Minnesotan puolella ajeltiin jokivartta ylös ja vuoronperään joko ihailtiin tai kauhisteltiin maisemia. Komeat korkeat mäet kohosivat vasemmalla puolella ja oikealla puolella virtasi joki. Maisema oli komea, mutta väkisellä välillä puistatti, että minkähänlaisia käärmeitä ja muita mönkiöitä tuolla jokivarressa lymyilee. Yhtäkkiä nähtiin tienvarressa kotka. Otin siitä heti kuvan ja kaarsin auton pientareelle. Räpsin kuvia, mutta aina kamera tarkensi meidän likaiseen tuulilasiin ja kuvista tuli sutta ja sekundaa. Ainoastaan ensimmäinen kuva oli suht'koht' tarkka.

Jo joskus alkumatkasta Hili oli näkevinään käärmeen tien laidassa. Myöhemmin Päpikin sanoi nähneensä. Minä oon päättänyt, että käärmeen takia en takaisin palaa. Sehän varmasti hyppää meidän autoon jos mennään liian lähelle. Pian kotkan näkemisen jälkeen oli asfaltilla aurinkoisessa kohdassa kuin suolikasa. Todennäköisesti sekin oli käärme. Ainakaan minkäänlaista raatoa ei lähistöllä näkynyt.

Kolmen aikaan iltapäivällä kurvattiin hotellin pihaan. Kaivettiin laukut autosta ja teputeltiin hotelliin. Minä menin kirjautumaan ja mummut näpötti sohvalla aulassa. Yhtäkkiä respa sanoi, että meidän varausta ei löydy! Halusi tietää meidän varausnumeron. Päpi singautti hakemaan varauspaperit autosta ja kappas! Me oltiin kokonaan väärässä hotellissa! Ei kun mummut mukaan, laukut autoon ja naville uusi osoite. Meidän hotelli oli kilometrin päässä. Laskin äkkiseltään, että tässä samassa kasassa on ainakin neljä Marriotin hotellia.

Seuraavasta Marriotista huonevaraus löytyi. Kannettiin kamppeet huoneeseen ja minä aloin googlaamaan meidän juna-aikatauluja, että millä päästään sinne baseball-otteluun. Ensimmäisenä netti ilmoitti, että Blue line ei kulje Mall of Americaan, koska siellä tehdään korjaustöitä. Olin valinnut hotellin MOA:n vierestä myös siksi, että junan sininen linja alkaa Mall of Americasta ja päättyy Target Fieldiin. Ajattelin, että pitää tyhmemmänkin osata jäädä oikealla pysäkillä pois kun aina on kyseessä päätepysäkki. MOA:n juna oltiin korvattu bussilla ja sitten myöhemmin bussi piti vaihtaa junaan. Ei naarattanu. Seuraavaksi googlasin reittiä, että jos ajaa pyyhkäsis sinne Dodgella. Luovuin ajatuksesta kun näin kuinka monta eri ramppia eri parkkeihin oli ja olisi pitänyt oikeasti tietää mihin on menossa. Seuraavaksi keksin Uberin! Jospa tilataankin Uber-taksi. Hinta-arvio oli 23 dollaria MOA:sta Target Fieldiin. Mummutkin innostui asiasta. Sanoin, että teputellaan ostarille, katotaan siinä sitten, että mistä se Uber poimii kyytiin. Näin tehtiin! 

Mall of American aulassa tutkiskelin ensin lähimpiä ruokapaikkoja ja sitten Transit Stationin sijaintia. Päätettiin kuitenkin käydä kurkkaamassa asemalla, että mistä ne bussit lähtis. Asemalla oli lippuautomaatit, josta ei ymmärretty paljo enempää ku sika satelliitista. Asemalla notkui kuitenkin keltaliivejä, jotka opasti toivottomia tapauksia. Esitin toiveen päästä peliin ja poika naputteli meille edestakaiset liput hintaan 13,50 dollaria. Hypättiin bussiin ja otettiin kyytiä. Yritettiin jo jäädä lentokentällä pois, mutta kuski sai pysäytettyä meidät ovella. Otettiin vielä hetki kyytiä ja Fort Snellingin asemalla vaihdettiin junaan joka vei meidät sitten perille asti.

Olin varannut meille paikat kakkos tasanteelta heti kotipesän yläpuolelta. Ne olikin hyvät paikat, sinne oli tosi helppo mennä. Väkeä vaan oli tosi vähän. Ilmeisesti tämä ottelu ei ollut mitenkään merkittävä. Meillehän oli ihan sama ketkä siellä pelasi. Me mentiin sinne vaan ihmettelemään sitä sirkusta.

Ei voi mitään, mutta en päässyt siitä ajatuksesta yli, että tuo tuomari näytti ihan Leslie Nielseniltä. Oon varmasti turhan monesti nähnyt sen Mies ja alaston ase leffan.

Parin tunnin jälkeen koettiin, että nämä juhlat on käyneet korkeimmillaan. Käveltiin stadionilta ulos ja hypättiin junaan ku vanahat tekijät. Bussiinkin tajuttiin vaihtaa kun kuski komensi koko porukan ulos. 

Nyt pyykkimuorit on pessyt pyykkiä ja minä taas kirjottaa paukuttanu. Kohta saadaan vaatteet kuivurista ja sitten päästään nukkumaan. Huomenna on kova päivä. Joudutaan shoppailemaan oikein urakalla. - Niin ja se ottelu! Se näyttää päättyneen 10-6 Twinsien tappioon.