KIVIÄ TASKUSSA

Nytpä sitä ollaan taas Kanadassa. Saavuttiin Thunder Bayhin vähän ennen seitsemää illalla. Aikaero Suomeen on nyt enää seitsemän tuntia. Lähdettiin hotellilta kymmeneltä ja oltiin rajalla viideltä. Saatiin siis kulutettua 100km matkaan seitsemän tuntia. Oli kyllä mukava päivä.

Superior on niin komea järvi ja sen rannat monenlaisia. Meitä tietenkin kiinnosti ne veden hiomat kiviset rannat. Alkumatkasta keli oli puolipilvinen, mutta lämmin. Kun saavuttiin Grand Maraisiin tankattiin tankki täyteen ja poikettiin yhteen matkamuistomyymälään. Kun myöhemmin asteltiin ulos, huomattiin vuorten rinteillä sumua tai savua. Luultiin sitä ensin sateeksi. Ihasteltiin sitä pikkukaupunkia ja sitten vein siskot äitienpäivälounaalle...

Kun maltettiin jatkaa matkaa, mittari näytti jo +23C lämmintä. Ajeltiin pitkin rantaa ja ihmeteltiin kun sumu vaan lisääntyi. Kohta huomattiin paikka, missä sai auton hyvin pientareelle ja käpsyteltiin rantaan. Kohtalaisen kovat laineet löi rantaan, mutta tuuli oli ihanan lämmin.

Ja oli niitä kiviä! Mummut oli niinku marjassa. Kivet on niin mukavan sileitä, enimmäkseen punaruskeita ja viininpunaisia. Seassa myös turkooseja, sekä mitä ihmeellisempiä sekoitekiviä. Minäkin innostuin nyt keräämään pieniä turkooseja ja sinisiä kiviä taskuuni. Järvilasia ei nähty tällä kertaa yhtään.

Savua oli nyt joka puolella ja minusta se tuoksuikin lievästi. Ilmeisesti se tuli kuitenkin jostain paljon kauempaa. Ei se meitä muuten häirinnyt, mutta komeita kuvia ei saatu kun kaikkialla oli harmaata. Lopulta oli pakko jatkaa matkaa. Lämpötila ylitti jo hellelukeman. Olisi ollut tukalaa ellei se lämmin tuuli olisi vilvoittanut. Kun autossa kaivelin turkoosit kivet taskuista, niin ne kaikki oli tavallisen harmaita! - Taas petkuhuiputusta!

Kun 2015 kierreltiin täällä koko akkaporukalla, nähtiin eräs talo, jonka pihassa oli järjetön määrä kiviä ja erilaisia eläinhahmoja. Nyt kun nähtiin se sama talo ja piha - tai siis ei nähty - se oli kuin kaatopaikka! Sinne oli kerätty kaikki törky ja romu. Kaikkia se tauti teettää!

Grand Portagen intiaanireservaatissa pysähdyttiin kahville. Ulkona oli pöytä, jossa oli niiiiiin mukava istuskella ja nauttia lämmöstä. Höpöteltiin siinä kun eräs pariskunta käveli ohi ja mies sanoi suomeksi, -"Kuulostaa suomenkieleltä". Puhui meille muutaman sanan suomea ja vaimokin kuului sanovan - "Kiitos". 

Matka jatkui USA:n puolen viimeiseen myymälään, jossa tuhlattiin dollareita. Siitä sitten rajalle ja leimat passeihin. Rajanylityksen jälkeen ei enää pysähdelty, koska aikaero nappasi meiltä tunnin. Ajettiin suoraan tuttuun ravintolaan, mutta se oli täynnä äitienpäivän juhlijoita. Jätettiin pöytävaraus, käytiin kirjautumassa vieressä olevaan hotelliin ja palattiin myöhemmin syömään.

Jotta totuus ei unohtuisi, nämä äiteet on pessyt illan pyykkiä. Onneksi tuosta Päpistä on kuoriutunut joku kielinero, niin minun ei tarvi olla ratkomassa eteen tulleita ongelmia. Hyvinhän nuo jo päineen pärjää. Osaavat ja uskaltavat kysyä apua henkilökunnalta.

Nyt iltauinti vaikuttaa sen verran, että silmä alkaa luppasta. Pikkusen kuitenkin huolettaa oman pienemmän lapsen suhteen. Oon saanut Kianasta tänään vain kaksi kuvaa! Facebookissakaan ei ollut kuin neljä lisää. Sari ei ole ollut WhatsAppissa piiiiiiitkään aikaan. Onkohan se kidnapannut mun koiran? Se on kyllä vähän uhkaillut, että ei ehkä anna sitä takaisin. Onneksi Alaskasta sain kuulumiset aamulla. Äitienpäivävieraat oli nähnyt sen voivan hyvin. Toki tietenkin ikävöi minua.