LÄMPÖÄ, LAINEITA JA LOISTAVIA HANKINTOJA

Täällä sitä ollaan Manitowaningissa, Manitou Islandilla. Laitanpa ihan karttakuvan, niin pysytte kyydissä.

Huomenna aamupäivällä suikataan tämän saaren kärkeen South Baymouthiin ja siitä lauttaan. Jos eivät ota kyytiin, niin sitten ajellaan vähän pidempää reittiä ja nähdään taas "Supperi", siis Sudbury.

Vaan palataanpas taas aamuun. Aamu alkoi A:lla (aamupala) ja päättyi U:hun (uimiseen). Hotelli oli hyvä, ei valittamista. Näytti kyllä, että ei päästä siitä kylästä irti, kun ensin piti vielä tsekata muutama uus ruokakauppa, että jos sieltä löytyis Sarille meksikolaista oreganoa. Yhdessä vaiheessa jo epäilin, että navi ajattaa meidät taas Amerikkaan. Sault Ste. Mariehan on "kaksoiskaupunki". Toinen kaupunki on Kanadassa ja toinen samanniminen USA:n puolella heti joen takana. Kurvasin sivukadulle ja tarkistin navigaattorin määritykset ja - Kappas! Oltiin suomalaisten "vanhainkodin" portilla.

Heitettiin lutsi sen Uusi koti-kerrostalon ympäri. Fiksut oli senssit, oli kasvimaat ja kaikki. Mummuja en päästäny autosta tai siellä oltais vieläkin. Kiersin nopeasti kaupat ja yhdessä koluttiin Dollarama (taas). Niille, jotka ei tunne maata tai ei ole seurannut edellisiä blogeja, niin Dollarama on halpakauppa missä on mm. Kanada-matkamuistoja halvalla. Kiinassa tehtyä shittiä, mutta joskus yllättävänkin hyviä tuotteita.

Heti kun jätettiin kaupunki taakse, alkoi kuulua outo ujellus. Kysyin, mistä tuo tulee? Meidän jokaisen puhelimeen tuli yleinen hätäilmoituksen testausviesti.

Alkumatkasta oli aivan mahtavat kumpuilevat lehtimetsämaisemat kaikissa kevätväreissä, mutta eipä ne näyttänyt kuvissa miltään. Sitten kun alkoi alavammat maat ja maaseutu, oli paljon hevostiloja.

Walfordissa päästin mummut eka kerran hautausmaalle kun oli niin lämmin (+22C) ja hautausmaa oli pieni. Samassa kun päästin ne irti, niin huomasin, että väärä rasti! Se oli katolilainen hautausmaa, tai ainakin tien toisella puolella oli katolilainen tontti. Noh, löysi ne kuitenkin sieltäkin yhden suomalaisen. Walfordin Vuorisen Ville tais olla voortimiehiä...

Me jokainen päiviteltiin, että näitä paikkoja ei oo ikinä nähty, vaikka ollaan Päpin kans ajettu tästä kahdesti. Toki ekalla kerralla toisin päin ja talvella. Koko mummulaumalla ajettiin 2015 toisin päin, mutta saatto olla muita häiriötekijöitä. Aivan tuntui uusilta paikoilta, mutta nimet oli ainakin mulle tuttuja.

Thessalonissa syötiin Timillä ja juotiin kahvit Huronin rannassa. Oli mukava naatiskella...

Kun saavuttiin Espanoliin, muistin entuudestaan vain paperitehtaan ja Giant Tigerin. Viimereissulla mummut osti vaikka mitä rytkyjä edellä mainitusta kaupasta. Huonommin ei mennyt nytkään. Mullakin on nyt viis uutta paitaa! - Että ei muuta ku juhlakutsuja tulemaan. 

Siitä jatkettiin kutostietä Manitoulin Islandille. Maisemat oli aluksi kallioiset ja komeat. Vasemmalla puolella oli Georgian Bayn vesistöä ja oikealla Huronjärveä. Tie vain oli mutkainen, tiiroista (deers) varoiteltiin ja autoletka venyi perässä, niin kuvaamista ei voinut edes harkita - ainakaan auton ratista! Sitten kun tilanne helpottui, otettiin muutamat kuvat.

Alkumatkasta sanoin, että niin kuin ajettaisiin Suomalaisessa saaristomaisemassa ja myöhemmin mainitsin, että tämmöseltä näyttää Suomen lapissa. Toki maisema välillä poikkesi näistä määritelmistä, mutta paljon oli tuttuakin.

Hortonomit vois kertoa mikä tuo tässä alla olevassa kuvassa oleva puska on...

Nyt kun saavuttiin motelliin, on räjäytetty laukut. Mummut sai kaiken mahtumaan, ite en oo vielä uskaltanut yrittää. Oon napsutellu tässä paikallista viskiä, kirjottanu ja ootellu inspiraatiota. Pakko on varmaan jotain tehdä... muuten ei sovi nukkumaan sängyssä.

Aamupäivällä sitten yritetään lauttaan ja jos onnistutaan, niin seilataan Huronjärven ja Georgian Bayn välisen "kannaksen", vai pitäisikö sanoa salmen yli kohti Tobermorya. Siitä sitten rannikkoa myötäillen ja vähän koukaten Ainolle ja Brucelle Mississaugaan.