JA SITTEN KOTTIIN

En minä vieläkään tolkuissani oo, mutta yritän kertoa jotain kotimatkasta. Aloitetaan kuitenkin kukkakuvalla, kun minusta on näköjään tullu tämmönen kukkaihminen. Ja en todellakaan tiedä mikä puu on kyseessä. Se vain sattui näkymään naapurin pihalta kun istuskelin altaalla.

Ja heti perään Jutalle lohdutukseksi pari maaoravan kuvaa, kun ei nyt tällä reissulla nähty yhtään pesukarhua.

Niinku on jo moneen kertaan todettu, kaksi päivää Ainolla ja Brucella vietettiin hyvin pitkälti altaassa. Minun nilkat oli taas kolmen viikon ajamisen jälkeen kuin kessunhakkuupölökyt ja yritin saada vähän nesteitä liikkeelle. 

Välillä vaihdeltiin tavaroita laukusta toiseen ja saatiin lopulta kaikkien laukut kiinni. Olihan tuota tavaraa kertynyt! Viideltä oltiin valmiita siirtymään kentälle. 

Lakeshorella oli taas jotain outoa savua, joka ei haissut savulle. Moottoritiellä en sitä enää huomannut.

Autovuokraamoon en osunut heti ensimmäisellä yrittämällä, kun olin laittanut navigaattoriin vain pelkän lentokentän osoitteen. Ajettiin sitten Google Mapsin avulla loppupätkä. Siinä viimeisellä 200 metrin pätkällä meinasi olla vähän ahdasta kun siinä piti vaihtaa neljä kaistaa vasemmalle ja autoja oli todella paljon. Itse auton luovutus tapahtui huomautuksitta. Tällä kertaa oli vielä niin hyvä tuuri, että terminaali 3 oli vuokraamon kohdalla ja Icelandairin tiskitkin tosi lähellä. Pudotettiin laukut hihnalle ja saatiin liput Helsinkiin saakka. Turvatarkastuksessa jouduin räjäyttämään laukun auki kun halusivat läppärin pois laukusta. Helsingistä lähtiessä se sai olla laukun sisällä.

Auringon laskiessa päästiin lähtemään. Katseltiin Toronton valot ja sen jälkeen nakkasin luurit korville. Annoin äänikirjan paasata ja yritin nukahtaa. 

Polvia pakotti, olkapäätä särki... Oli siis semmonen normaali lentomatka. Tällä kertaa kuitenkin ne ihanat lentosukat pysyi jaloissa. Aamulla Islanti näytti yhtä masentavalta kuin aina ennenkin.

Keflavikissa ehdittiin istuskella portilla ehkä parikymmentäminuuttia ja sitten päästiin koneeseen. Sillä lennolla katselin yhden leffan. Puolet elokuvasta silmät auki ja toisen puolen silmät kiinni.

Suomeen saavuttiin vähän etuajassa. Aurinko paistoi ja Etelä-Suomi näytti jo varsin kesäiseltä.

Kuvasin ikkunasta maisemia ja huomasin kun lennettiin Lemminkäisen yli kohti kiitorataa...

Ei vain tällä kertaa osunut sillä meidän pilotilla jalka lankulle ja meni läpijuoksuksi. Huomasi, että loppuu kiitorata kesken ja veti takaisin ylös juuri ennen kun renkaat kosketti kenttää.

Jari oli tuomassa meille autoa ja oli nähnyt koko tapahtuman. Sanoi, että ensin Icelandair laskeutui ja samalla veti kauhealla möyrinällä ylös. Kateltiin sitten vielä pari kierrosta niitä pääkaupunkiseudun komeita maisemia. Jarilla oli kuitenkin juna lähdössä, niin ei tehty edes läpsystä vaihtoa. Se nakkas Huihain avaimet maton alle ja jätti koko kikottimen herran haltuun. 

Toisella yrittämällä laskeutuminen onnistui vaikka nousevat ilmavirtaukset puistelikin konetta melko paljon. Laukut saatiin nopeasti ja kaikki kamppeet oli laukuissa, vaikka näin jo Islannissa, että Hilin laukusta meikkipussi kurkisteli ulos. Laukkua oli pengottu ja vetoketju oli parikymmentäsenttiä auki.

Huihaikin (Päpin auto) näpötti ovien edessä. Nostettiin laukut kyytiin ja kadottiin paikalta.

Mäntsälässä keitettiin kahvit ja syötiin ruisleipää kinkulla, juustolla ja kurkulla. Olihan se hyvää! Minä keräsin pikkureppuun pakolliset vaatteet ja kaiken muun jätin levälleen. Kävin hakemassa Kianan hoidosta ja sitten suunnattiin kohti pohjoista. Sarilta, Safilta ja Silvialta sain tervetuloa-toivotuksena kolme ilmapalloa, mutta ei niitä ollut mitään mahdollisuutta ottaa autoon. Siellä ne leijuu Mäntsälässä. Meidän laukut oli sen verran turvonnut, että enää kolme laukkua mahtui takakonttiin. Minä ja Kiana kökötettiin sitten matkalaukun ja kahden kassin kans takapenkillä.

Kello oli 21:00 kun ajettiin Haapajärvellä kirkkosillasta yli. Hain oman auton Askolta päivähoidosta ja päräytin Äitinbaariin. Olihan niillä koirilla taas ilo irti kun tapasivat melkein neljän viikon tauon jälkeen. Oli vauhtia ja vaaratilanteita. Ja itseasiassa sitä vauhtia riittikin tähän aamupäivään saakka ja sen jälkeen on ollut vähän rauhallisempaa. Pitkin päivää on nukuttu. Onneksi on vielä tämä viikko lomaa.

Loppuyhteenvedon teen varmaankin ensi viikolla. Pyrin julkaisemaan sen blogissa puolen viikon maissa. Huomenna pitää jo yrittää hoitaa maallisia asioita. Kyllä tämä tästä...