KUMMALLISUUKSIA KERRAKSEEN

Kyllä on taas nähty palijo! Kun maltettiin nousta Ritvan aamupalapöydästä ja huiskuteltiin heipat isäntäväelle, käänneltiin Dodgen keula kohti etelää.

Määränpäänä meillä oli Wisconsinin eteläosassa sijaitseva Spring Green ja siellä The House on the Rock. Ajeltiin auringonpaisteessa läpi laajojen viljelysseutujen. Maisema oli lievästi kumpuilevaa ja kauempana näkyi lehtimetsiä. Reitti kulki aina välillä pienten kaupunkien läpi. Asutus oli siistiä ja kaikkialla oli kukkivia puita. Matka meni yhdessä hujauksessa.

Kohteeseen saavuttiin 11:30. Haettiin etukäteen varatut ja maksetut liput infosta ja painuttiin sisään. Ei oikein osattu odottaa mitään, vaikka selailtiinkin Ritvalla esitelehtisiä. Ensimmäisenä käveltiin näköalatasanteelle. - Se ei ollut yhtään mikään! Me kun ollaan näillä reissuilla seisottu jo niin monella lasilattialla ja kiikuttu jyrkänteiden reunoilla, niin oli kyllä mitäänsanomaton kokemus. Pettyneenä jatkettiin matkaa. Siirryttiin talon vanhimpaan osaan. Se oli matala, synkkä ja vähän ahdistava. Jatkettiin matkaa ja eteen alkoi tulla mitä ihmeellisempiä huoneita, kummallisia mekaanisen musiikin soittopelejä ja rekvisiittaa. Ritva oli vinkannut, että ostakaa poletteja, niin saatte koneet soimaan. Meidän edellä kulki pariskunta joka käytti poletteja, niin omat säästyivät. Sitten saavuttiin entisaikaisen kaupungin kadulle. Kurkisteltiin eri liikkeiden ikkunoista sisälle ja ihmeteltiin.

Huoneet seurasivat toisiaan ja aihealueet vaihtuivat. Paikka oli sekoitus museota, taidenäyttelyä ja elämyspuistoa. Esiteltiin meren ihmeitä, ilmailun historiaa, oli autoja, aseita ja itämaista taidetta. 

Joka kulmassa oli erilainen mekaaninen musiikkilaite. Välillä taas ihasteltiin nukkeja ja nukkekoteja. Toisaalla tuli vastaan vanhoja leluja ja toisaalla kuninkaallisten kruunuja ja kruunun jalokiviä. 

Yhden asian tiesin sieltä kuitenkin entuudestaan. Tiesin, että siellä on Yhdysvaltain suurin karuselli. Karusellissa on Wikipedian mukaan 269 erilaista eläintä, 182 kattokruunua ja yli 20000 lamppua. Olihan se vaikuttava ilmestys. Istuttiin pitkät tovit ja vaan katsottiin karusellin pyörimistä.

Oli todella hyvä aika vierailla kohteessa näin alkukaudesta. Nähtiin koko kolmituntisen aikana ehkä rapiat kymmenkunta ihmistä. Ei siis tarvinnut tungeksia, eikä kukaan tullut eteen kun kuvasit. Jossakin loppuvaiheessa kierrosta eteemme tuli kokonainen mekaaninen orkesteri. Yhdellä poletilla soittivat pitkät pätkät.

Oli meillä kintut jo aika pökkelöt kun köpöteltiin ulos sieltä pimeydestä. Kolme tuntia oltiin kävelty ramppeja ja käytäviä vuoroin ylös ja sitten taas alas. Mummujen kellot näytti 9400 askelta, kun taas minun puhelin 6400. Olenkin epäillyt niiden lukemia jo useampana päivänä. Ne on aina sanonut, että "me ollaan käyty monesti huoneessa, tai autolla tai vessassa tai jossain, kun sinä oot istunut ja kirjottanut". Pyh! Ja Pah! Nyt käveltiin tarkalleen samat mutkat ja ne sai 3000 askelta enemmän. - Petkuhuiputusta, sanon minä!

Kun lähdettiin jatkamaan matkaa Spring Greenistä kohti La Crossea maisemat sen kuin komistuivat. Lämpömittari paukutti +25C ja tie mutkitteli laaksoissa korkeiden kumpareiden välissä. Yritettiin ottaa kuvia, mutta lasin heijastukset oli sellaisia, että ei siitä mitään tullut. Välillä poikettiin ite pienemmälle tielle ja välillä navigaattori ohjasi meidät sivuun. Siellä oli jo täysi heinänteko päällä. Jontikat pörräsi pelloilla. Oli niitetty isoja aloja ja paalaus oli käynnissä.

Yhdessä vaiheessa huomasin Rustic Roadin merkin. Käännin tielle ja kyllä kannatti. Tie kulki halki peltojen ja maatilojen ison mäen laelle. Sieltä oli näkymät molemmin puolin alas laaksoihin. Huomattiin kaukana pellolla joku iso liikkuva möykky. Ensiksi epäilin sitä hirveksi. Myöhemmin sanoin sen olevan mies ja lopulta se paljastui kalkkunaksi.

Monta kertaa loppuvaiheessa kuviteltiin näkevämme Missisippi. En ole vieläkään kartasta tarkastanut nähtiinkö, mutta huomenna nähdään ainakin. Huomenna siis suunnataan Minneapolisiin. Hotelli on ihan Mall of American vieressä. Kyseessä on Amerikan suurin ostoskeskus. Huomenna kuitenkin vielä pidättäydytään shoppailulta, koska huomenna on peli-ilta. Suunnataan Target Fieldiin katsomaan baseballia. Ja jotta ei tarvitsisi kadehtia, huomenna sataa. Lupailee kuitenkin, että sade loppuu ennen kuin meidän ottelu alkaa.

Sitten muutama vastaus kysymyksiin. Anita: Eilen nähty kilppari oli ehkä 20-25cm pitkä. Jutta: En tiedä juonitteleeko kartta muilla, mutta itellä se avautuu kyllä kun jaksaa hetken odottaa näpyttelemättä mitään. Ja vastaus toiseen kysymykseen, Ritva ja Kalle perheineen on tullut työn perässä. Kalle on tullut Valmetin tehtaalle töihin Appletoniin. - Niin siis paperitehtaalle! Ei se rattoreita oo rakennellu, vaikka ois varmaan senkin homman handlannu.