TOINEN YRITYS

On tullu tehtyä kiroilun syntiä. Eilen illalla sain 2/3 blogitekstistä kirjoitettua kun se katosi. Kumosin tekstin muotoilua ja onnistuin samalla kumoamaan kaiken kirjoittamani. Meni ihan jonkin verran tunteisiin. Löin koneen kiinni ja painuin nukkumaan. Yritän nyt hyvin nukutun yön jälkeen uudelleen...

Päätettiin eilen käydä ajamassa Grand Traverse Bayn halkaiseva Old Mission Peninsula päästä päähän. Niemimaa on 27 kilometriä pitkä. Lähdettiin ajamaan länsirannikkoa ylöspäin ja kyllä riitti päivittelemistä. Mahottoman suuria ja kauniita taloja, komeita puita ja uskomattomat maisemat lahdelle. Tie oli vaan sen verran vilkasliikenteinen ja mutkainen, että ei pystynyt pysähtymään kuvaamaan.

Myöhemmin tie kääntyi enemmän sisämaahan ja eteen avautui laajat hedelmätarhat. Niemimaalla kasvatettiin ainakin omenoita, kirsikoita, persikoita, rypäleitä... Oikeastaan vain omenapuut kukkivat ja kirsikka oli hiirenkorvalla. Voin vain kuvitella miltä siellä näyttää parin viikon päästä kun nyt jo oli kaunista.

Niemimaan kärjessä on vanha majakka, Mission Point Lighthouse. Majakassa on museo, joka oli eilen ensimmäistä päivää auki. Ei meitä se poltellut yhtään. Katseltiin maisemia ja Päpi yritti käydä kastelemassa varpaansa, mutta yritykseksi jäi. Vedessä oli joku limakerros, eikä ilennyt sinne varpaitaan työntää.

Paluumatka ajettiin niemimaan pääväylää alaspäin, ihastellen ja ihmetellen. Aurinko paistoi ja vesi välkehti. Maasto oli kumpuilevaa ja rinteissä oli taas isoja ja komeita taloja.

Kaupunkia lähestyttäessä oli tietyö ja se pakotti meidät kiertotielle. Jossakin vaiheessa harhauduttiin kaupungin keskustaan, mutta eipä se haitannut. Komealta näytti tämä The Cherry Capital of the World.

Ruokailun jälkeen aloitettiin siirtymätaipale Mackinaw Cityyn. Ajeltiin rantatietä kohti pohjoista. Matkalla pysähdyttiin vain yhdellä hautausmaalla. Sieltä löytyi kaks Suomelaa, ei muita suomalaisia. Jossakin ennen Petoskeyta poikettiin rannalle. Siellä Päpi jäi suustaan kiinni jonkin pariskunnan kanssa. - Niin! Ihminen joka ei puhu englantia höpötteli täyttä päätä. Pariskunta oli kotoisin Frankenmuthista ja siis saksalaista syntyperää. Ihmeteltiin porukalla rannalta löytyviä ravunsaksia. Siellä täällä oli 2-3cm pitkiä sinisiä, violetteja ja vaaleanpunaisia saksia. Petoskeyn kiviä ei kuitenkaan nähty. Ei kyllä osattu katsoakaan sillä silmällä kun googlasin asiasta vasta tänään. Voitte googlata kuvia nimellä "Petoskey stone".

Mackinaw Cityyn saavuttiin puoli kuuden aikaan. Vähän ennen määränpäätä aurinko meni pilveen. Ajeltiin kylää ristiin rastiin ja etsittiin ruokapaikkaa, mutta lähes kaikki paikat oli vielä kiinni. Pari ravintolaa oli auki, mutta ei ollut niin iso nälkä. Päätettiin etsiä ruokakauppa, mutta sitä ei ollut ollenkaan. Lopulta luovutettiin ja ajettiin sillasta yli St. Ignacen puolelle.

Mackinacin silta on kahdeksan kilometriä pitkä riippusilta joka yhdistää Michiganin niemimaan sen ylempään osaan. Silta on salmessa Michiganjärven ja Huronjärven välissä. Neljän dollarin tietullimaksulla saa huruttaa 167 metrin korkeudessa yli aaltojen. Löydettiin pientä purtavaa ja jopa myymälä nimeltään Lehto's Pasties. Ilmeisesti joku suomalainen leipoo täällä pasteijoita.

Napsittiin vielä muutamat kuvat sillasta ennen kuin ajettiin yli hotellille. Komealtahan se näytti roikkuvien sadepilvien alla. Vettä ei kuitenkaan satanut pisaraakaan.

Tänään käytiin syömässä taas heikohko aamupala. Pyykkimuorit on pessyt reissuvaatteita kun minä oon kirjoittanut blogia. Nyt pilvet kaikkoavat ja aurinko alkaa paistamaan vaikka ei sitä vielä aamulla luvannut. Nyt läppään koneen kiinni ja käydään koluamassa muutama matkamuistomyymälä kun ne nyt kuitenkin näyttivät olevan auki. Tässä näkymä meidän hotellihuoneen parvekkeelta Huronjärvelle.

Nonni. Nyt on kaupat koluttu. Hinnat on noussut aivan älyttömästi ja jos mahdollista laatu heikentynyt entisestään. Oli myös pari liikettä missä näki laadukkaita tuotteita, mutta laatu näkyi myös hinnassa. Kyllä korona on jättänyt jälkensä.

Seuraavaksi leikataan tukkia ja suoritetaan rakuuksia, eli testataan minun uus hiustenleikkuukone. Jospa sen jälkeen uimaan. Allas kyllä haisi taas niin vahvalle kloorille, että ovella jo kirveli silmiä.

Aamulla hypätään taas autoon. Sillasta yli ja suunta länteen. Seuraava majapaikka odottaa jo ihan Wisconsinin rajalla.