VIIMEINEN REISSUPÄIVÄ

Olihan komea päivä! Ja kun päivän päätteeksi yhdentoista jälkeen illalla nousin uima-altaasta, en voinut kuvitellakaan kirjoittamista. Uni tuli varsin herkästi.

Puoli kymmeneltä aamulla lähdettiin Manitowaningista kohti South Baymouthin lauttarantaa. En ollut ostanut lauttalippuja etukäteen, niin kävin ostamassa ne vasta satamasta. Kahden tunnin lauttamaksu oli meiltä kolmelta ja autolta yhteensä 61euroa.

Odoteltiin jonossa, niin Päpi sanoi, että -"Taas tuossa meidän edessä on tuommonen Kaarijä-auto." Ei meinattu tajuta, että mitä se selittää...

 Dodge Ram - tuo "pässinpää" näyttää kuulema ihan Käärijän bolerohihoilta.

M/S Chi-Cheemaun saapui ajallaan. Ajettiin auto lauttaan ja noustiin kannelle ihailemaan maisemia. Etsittiin laivan perästä istumapaikat mihin ei tuullut, mutta paistoi. Me napotettiin penkissä hiattomissa paidoissa, käärittiin caprien lahkeita vielä ylemmäs ja nautittiin lämmöstä. Paikalliset kävelivät ohi toppatakeissaan, huppareissaan tai vähintään toppaliivi päällänsä. Kyllä kai ne piti meitä hulluina.

Ennen kuin saavuttiin Tobermoryyn, mentiin ihan läheltä Cove Islandin majakkaa. Oikeastaan koko matkan näkyi pieniä saaria, vaikka niitä ei tuossa Google maps-kuvassa näykään.

Itse Tobermory jäi meiltä oikeastaan näkemättä. Autoletka ajoi lautalta ulos ja me sen saman virran mukana. Olisi pitänyt googlata etukäteen jokin paikka minne olisi voitu ajaa. Nyt se jäi tekemättä. Eipä silti, nähtiin vaikka mitä muuta.

Wiartonista napattiin kahvit ja käännyttiin tielle yksi. Tie kulki aivan järven rantaa ja maisemat oli uskomattomat. Ajelin hitaasti ja ihasteltiin. Välillä pysähdyttiin kuvaamaan. Oli hienoja taloja, komeita pihoja ja lähes koko matkan tien toisella puolella kasvoi kaikenlaisia kukkivia puita ja pensaita.

Lopulta noustiin rannasta ylös korkealle mäelle Kembleen. Siihen oli paikallinen naisten yhdistys tehnyt näköalapaikan. Pöydällä odotti teekattaus ja tuoli. Olisin saattanut istua siinä tuolissa vaikka iltaan asti. Näkymä alas järvelle oli todella upea. Kuviin sitä ei vain saanut oikein mitenkään.

Oli kuitenkin pakko jatkaa matkaa. Ajeltiin kymppitietä etelään pieniä kyliä tuli toinen toisensa perään. Välillä taas oli todella laajoja viljelyksiä kuin Etelä-Pohjanmaalla. 

Hili kuvasi maatiloja ja viljelyksiä. Välillä varoiteltiin amisseista ja nähtiinkin niitä pihatöissä. Ensimmäiset amissit nähtiin hevosineen vasta iltamassa, mutta minulla ei niistä ole oikein kunnon kuvaa. Hilillä saattaa olla, koska meinasi jäädä niiden hevosien alle. Odotti niiden tulevan toista tietä ja piti jo hihkasta, että katoppas taakses!

Illan hämärtyessä lähestyttiin Mississaugaa ja kurvattiin Montana'siin syömään. Syötiin tacoja - tai ketkä söi, ketkä ei! Rullasin ihteni takaisin autoon ja highwaylle. Aivan älyttömästi oli liikennettä, vaikka oli torstai-ilta kello lähenteli yhdeksää. Ainolla ja Brucella höpöteltiin hetki ja sitten painuttiin kuutamouinnille. Polskittiin tunti ihmetellen tähtiä, pilviä ja niitä lentokoneita joita nousi Pearsonilta parin minuutin välein. Ei tarvinnut enää sen jälkeen haaveillakaan koneen avaamista. Uni tuli odottelematta.

Aamulla taas oltiin Hilin kans jo puoli yhdeksältä altaassa. Tunti uintia ja sitten aamupalalle. Päätin jo eilen, että nyt ei anneta uimapuvun kuivua. Pakko nauttia viimeisistä lomapäivistä, vaikka täällä ei ole nyt niin lämmintä. Puhkuttiin ja puhallettiin niin kovasti lämpöä sinne Suomeen, että vähempikin ois riittänyt. Nyt kuitenkin pitää lähteä tankkaamaan Dodge ja saattaa olla, että pitää vielä vähän shoppailla... - Huomiseen!