KALEVA, MICHIGAN

Aamupala oli heikko. Oltiin kyllä myöhään liikkeelläkin, mutta silti. Rouskutettiin muroja ja nostettiin kytkintä. Kierrettiin joulukauppa läpi, mutta eipä tuolla ollut mitään uutta. Samat pallot kuin yhdeksän vuotta sittenkin. Taalat säästyi ainakin minulta.

Ajettiin hienojen talojen ohi maaseututietä kohti Saginawia ja päätettiin, että nyt ei vetkutella vaan syödään heti kun sopiva paikka löytyy. Kurvattiinkin Saginawin laitamilla -yllätys, yllätys- Applebee'siin. Kenelläkään ei ollut vielä nälkä, niin tilattiin jotain kevyttä...

Ja kappas! Tässä kuvassa on minun Quesadilla kanasalaatti, Hilin Ceasar kanasalaatti ja Päpin Quesadillaburger. Tsiisus! Ei saatu lautasia ihan tyhjäksi vaikka parhaamme tehtiin.

Lähdettiin ruokaa sulattamaan vastapäiseen Walmartiin, kun pirkoilta puuttui vieläkin kiharrin. Se reissu kannatti. Kiharrin löytyi 13 dollarin hintaan ja minä ostin samalla hiustenleikkuukoneen kaikkine tykötarpeineen 23 dollarilla. Kohta meillä on tukat tötteröllä!

Taas pakkauduttiin autoon ja käänneltiin keula kohti maaseutua. Voi jestas, minkälaisia maatiloja ja päälle kaatuvia navettoja siellä oli. Ei ollut semmosta seutua missä ite haluaisin asua. Takapenkkiläinen kuitenkin odotti intopinkeänä milloin ollaan perillä...

Päpi on seurannut televisiosta Uskomaton Dr Pol eläinlääkäriohjelmaa siihen malliin, että osaisi tehdä lehmälle tiineystutkimuksen. Nyt kun oltiin huudeilla, niin halusi ehdottomasti käydä siellä. Klinikallehan ei saa mennä sisään muut kuin asiakkaat, mutta pihalla saa käydä. Ja niinhän me käytiin! Myöhemmin vain harmitti kun ei tajuttu jättää postilaatikkoon tätä meidän "käyntikorttia"...

Olipas sillä alueella mahottomasti tuulimyllyjä. Varmasti enemmän kuin Koposperällä. Hili epäilikin paikallisten elävän pelkillä haittakorvauksilla.

Dr Polin luota suunnattiin seuraavaan kohteeseen. Olin ihan vahingossa löytänyt kartalta Kaleva nimisen kylän ja pitihän siellä käydä kun kerta osui lentoradalle.

Puhuttiin, että sekin kylä on varmasti surkeaa katseltavaa. Aiemmat sukupolvet on sen rakentaneet ja sitten ne jotka ovat päässeet, ovat sieltä lähteneet muualle ja jotkut reppanat on jääneet rapistuvaan kylään. - Kuinka ihminen voikaan olla väärässä! Kylä oli yllättävän iso. Talot oli pääsääntöisesti pieniä, mutta hyväkuntoisia ja niissä oli siististi hoidetut pihat. 

Mentiin paikalliseen pubiin, Kolmen siskoksen Tavernaan (3 sisters Kaleva Tavern). Päälimmäinen syy oli vessahätä, mutta saattoihan tuota kurkkuakin kostuttaa. Taverna oli ihan täynnä väkeä vaikka kello ei ollut vielä puolta kuutta. Ilmeisesti täälläkin porukka tulee pubiin suoraan töistä, kulkematta lähtöruudun kautta. Paikallisten ulkonäköä katsoessa saattoi kyllä uskoa, että ovat suomalaisten jälkeläisiä. Tavernasta lähdettäessä muistettiin jättää käyntikortti eteisen ilmoitustaululle.

Olin etukäteen googlannut, että kylän suurin (ja varmaan ainoa) nähtävyys on Pullotalo. Joku Mäkisen Jussi (John) oli rakentanut perheelleen lasipulloista talon. Talo oli valmistunut 1941 ja silloin myös rakentaja kuollut, kerkeämättä asua päivääkään talossa. Talossa on nykyään museo.

Kalevan kaikki kadunnimet ovat suomalaisia. Myös yritysten nimissä näkyi suomalaisia nimiä. Kuitenkaan ensimmäistäkään suomenlippua ei kylässä nähty. Ottaen huomioon, että tietenkin kierrettiin tarkkaan myös kylän ainut hautausmaa, niin eipä sielläkään liehunut kuin tähtiliput. Harju, Mäkinen, Niemitalo, Leppälä, Wiitala... sellaisia nimiä luki useissa kivissä. Ja tietenkin mukaan mahtui myös muutama Niemi.

Kalevasta hurautettiin Traverse Cityyn, missä meillä on majoitus. Kello oli kuitenkin jo niin paljon, että painuttiin suoraan korsuun. Aamu ajateltiin aloittaa uimalla. Huomenna on niin lyhyt siirtymätaipale, että voidaan vähän vötkistellä...